Kipu - Mitä Se Yrittää Kertoa Meille?

Ensinnäkin, kipu ja se mikä sen aiheuttaa on hyvin monimutkainen aihe. Se ei ole aina merkki todellisista fyysisistä vaurioista, sen voivat aiheuttaa myös aivomme ilman, että sille on fyysistä syytä. Joten tarkoituksena ei ole yksinkertaistaa monimutkaista aihetta, vaan sen sijaan vain puhua kivusta, joka selkeästi liittyy harjoitteluun, koska siitä me tiedämme yhden tai kaksikin asiaa.

Kuinka reagoimme kipuun?

Eri ihmiset reagoivat kipuun hyvin eri tavalla. Kun jotkut meistä lakkaavat tekemästä jotain heti, kun koemme sen aiheuttavan pienintäkin kipua, kun taas toinen osa meistä vain jatkaa vaikka hampaat irvessä. Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta se että  tunnistat oman taipumuksesti reagoida kipuun, on tutustumisen arvoinen asia.

YLIANALYSOIJAT

Toiset meistä ovat herkempiä kivulle, siinä ei ole mitään vikaa. Mutta jos analysoit jokaisen pienenkin kiputuntemuksen ja annat sen estää sinua tekemästä asioita, et todennäköisesti pysty tekemään paljoakaan. Kipuun, jonka tunsit; yhdellä askeleella juoksulenkkisi aikana, yhdellä nostolla kahvakuulatreenissäsi , ensimmäisten 5 sekunnin ajan uinti treenistäsi… ei ole syytä takertua. Kipu, jonka tunnet kerran, ja joka ei ole luonteeltaa terävää, ei ole jotain mihin sinun kannattaa käyttää liikaa energiaa. Vain jos se tulee takaisin ja liittyy johonkin jota teet säännöllisesti. Jos teet jotain kerran ja tunnet lievää kipua, joka ei koskaan palaa enää, älä turhaan takerru siihen. Se ei luultavasti ollut mitään vakavaa!

SUPERMIEHET JA -NAISET

Sitten on se toinen puoli meistä, jotka melkein kehuskelevat sillä, kuinka vain jatkamme vaikka kroppamme on jo ihan katkeamispisteessä! Olemme sankareita koska siedämme niin paljon kipua!

Mutta se että vain jatkamme vaikka kehomme selkeästi varoittaa kivulla, ei ole muuta kuin pelkästään typerää. Jos kehosi yrittää kertoa sinulle jotain, mutta et pysähdy kuuntelemaan, se ei ole merkki sankaruudestasi, se on vain merkki tyhmästä itsepäisyydestä, joka ei auta sinua etenemään harjoittelussa. Se vain lopettaa harjoittelusi luultavasti kokonaan ennemmin tai myöhemmin.

Milloin minun pitäisi olla huolissaan kivusta ja keneltä kysyä apua?


Kipu, jonka tunnet kerran, joka ei koskaan tule takaisin ja joka ei rajoita liikettäsi millään tavoin, ei ole vaarallista. Toisaalta kipu joka;

  • Kestää päiviä harjoituksen jälkeen ei ole normaalia

  • Alkaa vaikuttaa urheilusuorituksiisi ei ole normaalia

  • Ei mene levossa, ei ole normaalia

  • Alkaa vaikuttaa toimintaasi urheilun ulkopuolella, kuten kävely tai nukkuminen, ei ole normaalia

  • On jatkuvaa tai kasvaa ajan myötä eikä poistu, ei ole normaalia

  • Kipu, jonka joudut turruttamaan säännöllisillä kipulääkkeillä, ei ole normaalia

  • Alkaa häiritä untasi, on myös huolenaihe, varsinkin jos se lisääntyy ajan myötä.

  • Kipu johon liittyy pistelyn tai tunnottomuuden tunnetta, ei ole normaalia ja voi viitata hermo ongelmiin.

  • Kipu, johon liittyy raajan heikkouden tunnetta, on myös huolestuttava asia.
     

Kipu, joka liittyy selkeästi loukkaantumiseen

Useimmissa tapauksissa, joissa nivel selkeästi turpoaa ja muuttuu liikuntakelvottomaksi vamman jälkeen, johon liittyy selkeää kipua ja kun oireet vain pahenevat ajan myötä, tulisi tilanne tarkistaa röntgen-  tai magneettikuvauksella. Vain näin saadaan tietoon, onko luissa murtumia tai muita vakavampia kudosvaurioita, jotka vaikuttavat suuresti tapaan, jolla vammaa lähdetään hoitamaan.

Tämän jälkeisen hoidon usein lääkäri ohjeistaa, mukaan lukien usein raajan lepuuttamisen aloitusvaiheessa, ja sitä seuraavan fysioterapeutin ohjaaman kuntoutuksen.

Entä kipu, joka ilmenee ilman selvää vammaa?

Useammin kuin selvien vammojen aiheuttamana, koemme kipua lähteistä, joita on vaikea paikallistaa. Emme ole varmoja mikä kivun on alunperini aiheuttanut ja mitkä liikkeet sitä pahentavat.

Tällaisen kivun kanssa näemme usein tietynlaista "tietämättömyys on autuutta" - tyyppistä mentaliteettia. Yritämme ensin vain sivuuttaa sen ja toivoa että se vain katoaa. Ja joskus niin käykin, mutta useammin se vain pahenee. Kipu alkaa lievänä, mutta pahenee ajan myötä, niin että se estää meitä suorittamasta joitain liikkeitä tai jopa pitää meidät hereillä yöllä.

MUTTA MITÄ SITTEN TEEMME?

Yleisimmin; pidämme viikon tai kaksi lepoa harjoittelusta toivoen sen menevän ohi, ja kyllä, näin usein tapahtuukin, mutta usein se tulee myös yhtä nopeasti takaisin kuin on mennyt ohikin harjoittelua taas jatkaessamme. Olemme onnistuneet siinä että olemme antaneet kipuilevan alueen levätä, mutta emme loppupeleissä ole tehneet mitään sen eteen että olisimme selvittäneet kivun aiheuttajan.

Kun kipu taas palaa, ja ehkä entistä pahempana, saatamme mennä lääkäriin, joka kehottaa meitä olemaan tekemättä kipua aiheuttavia liikkeitä, ja saamme kipulääke reseptin. Näin hoidamme oireita, mutta emme edelleenkään kivun syytä. Voi olla tehokasta, mutta sen vaikutukset eivät ole kovin kauaskantoiset kun ei selvitetä kivun lähdettä tai tapoja millä välttää sitä tulevaisuudessa. Lääkärit ovat erikoistuneet sairauksien ja todellisten fyysisten vaurioiden hoitamiseen, mutta eivät ole välttämättä parhaita auttamaan harjoitteluun tai liikkeeseen liittyvissä kivuissa, ellei kyse ole juuri kipu alueeseen erikoistuneesta urheilulääkäristä.

Jos lepo ja lääkärillä käyminen ei ole tehokkain tapa päästä eroon muista kuin vammoihin liittyvistä kivuista, niin mikä on?

Otetaan esimerkiksi olkanivelessä esiintyvä kipu. Yleisimmät syyt siihen miksi olkapää kipuilee (muuten kuin suoran vamman aiheuttamana) liikkumisen myötä pahentuen, etenkin pään yläpuolella tehtävissä harjoitteissa, on olkanivelen rajoittuneet liikeradat ja lihasten epätasapaino. Kipu alkaa usein pikku hiljaa, rakenteissa on pientä turvotusta ja ärtymystä, emme pysähdy kuuntelemaan kipua ja se alkaa pahentua. Sitten lopetamme treenaamisen ja käymme lääkärissä. Pidämme 2 viikkoa lepoa ja saamme turvotuksen kuriin kipulääkkeillä. Tunnemme olomme taas hyväksi ja palaamme takaisin treeneihin, mutta kipu alkaa uudestaan.

Mitä sen sijaan olisimme voineet tehdä, on ensinnäkin; olla pahentamatta tilannetta vain jatkamalla kivusta huolimatta. Kipu on merkki jostakin, jota sinun tulisi aina kuunnella! Jos se katoaa heti tultuaan eikä koskaan tule takaisin, tai menee ohi muutaman päivän levolla, jatka treenaamista. Mutta jos se aina vain jatkuu pienenä kipuiluna, josta tulet vain entistä tietoisemmaksi, joka on aina enemmän tai vähemmän olemassa aina ja näyttää pahenevan tietyillä liikkeillä, niin ensimmäinen henkilö, jonka puoleen sinun pitäisi kääntyä on fysioterapeutti, joka on erikoistunut urheilijoiden hoitoon. Fysioterapeutti näkee sitten, jos sinulla on rajoitteita nivelen liikeradoissa, lihasten epätasapainoa, nivelen epästabiliteettia jne. ja antaa sinulle harjoituksia näiden asioiden parantamiseksi. Näin pääset hoitamaan itse kivun aiheuttajaa eikä vain sen oireita.

Monissa tapauksissa tämä yllä oleva resepti auttaisi monta liikkujaa välttämään lisävahingon aiheuttamisen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmaa lähdetään korjaamaan, sitä helpompi on välttää aiheuttamasta lisävahinkoa ja päästä puretumaan itse kivun syihin. Näin säästyisimme turhautumiselta ja unettomilta öiltä. Säästysimme siltä epätoivolta jota tunnemme kun emme voikaan harrastaa rakastamaamme urheilulajia. Ja voisimme säästää loppupeleissä myös pajon aikaa ja rahaa, kun emme käyttäisi sitä juoksemalla lääkäristä toiseen ja erinäköisillä spesialisteilla siinä toivossa että “joku pistäisi sen kuntoon”.

Entä kipu, joka toistuu aina tietyn liikkeen jälkeen?

Joskus meistä tuntuu hyvältä harjoittelun aikana, mutta seuraavana päivänä tunnemme kipua tietyllä alueella, joka ei tunnu normaalilta treenin jälkeiseltä lihasten arkuudelta. Yksi tyypillinen alue on alaselkä. Teemme raskaita maastavetoja tuntematta mitään kipua mutta tunnemme alaselän arkuutta seuraavana päivänä. Tai teemme suuren määrän punnerruksia, ja seuraavana päivänä tunnemme hiukan polttavaa kipua olkapään etuosassa, joka ei tunnu ihan normaalilta lihasarkuudelta.

Näissä tapauksissa sinun ei pitäisi alkaa välttää noita liikkeitä, koska ne ovat "sinulle haitallisia" eikä myöskään vain olla välittämättä näistä tuntemuksista. Monissa tapauksissa tekniikkasi saattaa vaatia vähän tarkistusta tai tarvitset apua selvittääksesi, käytätkö oikeita lihaksia työhön vai kompensoitko toisilla. Joskus syypää löytyy siitä että pää lihasryhmä on liian heikko ja joudut käyttämään liikkeen suorittamiseen pienempiä lihaksia, jotka näin ärtyvät ja ilmoittavat kivulla. Ne eivät ole tehty tämän työn tekemiseen! Tällaiset liike kompensaatiot eivät ole harvinaisia. Useimmilla meillä on joitain rajoittuneita liikeratoja tai väärin opittuja liikemalleja, jotka johtavat siihen, että liike syntyy tavalla, joka kuormittaa vääriä rakenteita. Tämä voi toistuessaan voi johtaa alkuun kiputuntemuksiin ja pitkään jatkuessaan rasitusvammoihin.

Tällaisissa tapauksissa saattaa olla apua jo tunnista tai parista valmentajan kanssa jolloin katsotte liike tekniikkaasi tai mahdollisesti teette liiketestauksia jolloin selviää ovatko oikeat lihakset töissä. Tällöin tilanne saattaa selvitä ihan sillä että saat apua tekniikan parantamiseksi tai mahdollisesti muutamia harjoitteita varmistamaan että lihakset ovat tarpeeksi vahvat jotta suoritat liikkeen oikeilla lihaksilla.

Ja sitten viimeisenä, mutta ei yhtään vähemmän tärkeänä;

Se, mitä teet ja et tee kuntosalin ulkopuolella, vaikuttaa suuresti kykyysi suoriutua harjoituksista. Jos istut toimistolla 8 tuntia päivässä, alaselkäkipuja ei välttämättä aiheuta maastavedot vaan syyt voivat olla paljon monisyisemmät. Tai jos et juuri koskaan nosta käsiäsi pään yläpuolelle päivittäisessä elämässäsi, saattaa olla hiukan liikaa olettaa että kehosi pystyy suoriutumaan hyvin tällaisissa liikkeissä myöskään kuntosalilla.

Sikäli kuin kuntosalilla vietetty tunti vaikuttaa elämääsi sen ulkopuolella, vaikuttaa salin ulkopuolella eletty elämäsi myös siihen tuntiin, jonka vietät kuntosalilla. Useimmiten kyse ei ole isojen muutoste tekemisestä, vaan pienten muutosten tekemisestä joka päivä:

Suorita 20 käsien pyöräytystä joka tuntia kohti, jonka vietät staattisessa asennossa työpisteelläsi.

Vietä 10 minuuttia jokaisesta työtunnistasi joko seisoen / venyttelemällä / kävellen tai suorittamalla muun tyyppistä kevyttä liikuuntaa. Sanomalla että sinulla ei ole aikaa, ei ole hyvä syy, sillä parantamalla aivojen verenkiertoa liikkumalla saat parannettua tuottavuuttasi saman verran.

PÄIVITTÄIN TEHDYT PIENETKIN ASIAT VIEVÄT PITKÄLLE! :)

Previous
Previous

Miksi uuden oppimista tulisi korostaa tärkeänä osana liikuntaharrastusta myös meille aikuisille